Me kaikki olemme yleensä murheen murtamia aina joka kerta kun joudumme menettämään läheisemme. Luopuminen onkin yksi kaikkein vaikeimmista elämänläksyistä maan päällä. Vain aika parantaa haavat, ajan myötä pystymme luopumaan vähitellen menetyksen aiheuttamasta tuskasta, ahdistuksesta ja kivusta,
Osa kaikesta surusta voi johtua niistä myönnytyksistä, mitä me olemme joutuneet elämän matkallamme tekemään. Moni on luopunut osasta omaa itseään, ehkä haaveista tai unelmista, urasta tai ystävistä. He ovat voineet joutua tinkimään omasta yksilöllisyydestään, eivätkä ole olleet uskollisia omalle itselleen. He ovat halunneet miellyttää muita ihmisiä.
Joskus läheisen identiteetti on voinut olla liian paljon sidoksissa vainajaan, joten tämän läheisen menehdyttyä läheinen tuntee olonsa yksinäiseksi ja tyhjäksi, koska hänen elämänsä tarkoitus tuntuu tyystin kadonneen.