Jotta sielu ymmärtäisi tämän maanpäällisen elämän tärkeyden ja täyteyden, sen on koettava tässä elämässä kaikki, kuten sekä kielteiset että myönteiset asiat. Sielu oppii arvostamaan myönteisiä asioita vasta sen jälkeen kun se on joutunut läpi käymään elämänsä matkalla myös negatiiviisia asioita.
Juuri näiden asioiden vuoksi sieluryhmä voi tehdä jo henkimaailmassa ollessaan sopimuksen, jonka mukaan he tulevat jättämään yhdessä fyysisen elämänsä luonnon aiheuttaman tuhon tai jonkin ikävän onnettomuuden seurauksena.
Tämä päätös ei ole välttämättä tietoinen, koska ihmisen minuus ei hyväksy ei koskaan sallisi kehonsa vahingoittuvan tällä tavoin. Usein erilaiset tuhot ja luonnonkatastrofit selitetään sillä tavoin, että siellä menehtyneet henkilöt suorittivat samalla edellisistä elämistä jäänyttä karmaansa.